JAAKKO: Säästä sanojasi.
EEDIT: On hauska nähdä sinut sisältäpäin.
JAAKKO: Sinä tahdot nauttia vihastani. Mutta minä hillitsen itseni (kiihtyy yhä). Sinä tahtoisit nähdä, miten alas voit vetää miehen, miten toivottomaksi ja rikolliseksi sen tehdä. Mutta minä hillitsen itseni. Minä en kurista sinua, minä jätän sinut elämään, nauttimaan, tuhlaamaan. Katso tätä kotia, tätä pesää, miksi se on tullut. Eikö sen joka kappale kerro meidän kurjuudestamme ja alennuksestamme? Sano, sano rehellisesti.
EEDIT: Voiko varas puhua rehellisesti. — Jaakko, miksi tällainen tulva likaisia syytöksiä?
JAAKKO: Niin, miksi? Olenko sekaisin? Mikä minulle on tullut? En tiennyt mitä sanoin. Anna anteeksi. Ehkä kaikki on minun syytäni, en ole ymmärtänyt elämää.
EEDIT: Näetkö, siinä se on ollut syy.
JAAKKO: Mutta miksi et ole suoraan puhunut?
EEDIT: Minulla ei ole ollut varaa siihen. En ole koskaan suoraan puhunut.
JAAKKO: Etkö ole koskaan suoraan puhunut?
EEDIT: En. Meidän naisten asema on se, että kun täytyy ajatella toimeentuloaan ja naittaa itsensä, niin jo häpeätä peittääkseen koettaa olla rakastunut ja sitä koettaa yhä, niin kauan kuin leipäpalansa miehen kädestä saa.