"Ketä herroja", kysyi Lampainen.
"Eikös se Lampainen tiedä, kirkonkylän herroja. Vihkimistä vaillahan se on Esteri sen kirkonkylän puukhollarin rouva."
Sepä kuulosti pahalta. Ei Lampainen enää mitään udellut, menihän pihamaalle ja polttaa tuhnutteli piippuansa. Jokohan tuo onnettomuus tapasi ja nyt, kun näytti, että Esterille olisi voinut onnikin koitua. Eikö pitänyt kirouksen vain seurata tätä Lampaisten sukua, kun se seuraamaan oli ruvennut? Tyhjiä taisivat olla haaveet väljemmistä ajoista.
Ja Lampainen puikahti porstuaan ja odotti, kunnes Esteri siitä kulki.
"Kuulehan, Esteri."
"No?"
"Käynpähän asiaan suoraan käsiksi, jos sinulla on kiire. Sanoivat, että sinä sen kirkonkylän puukhollarin kanssa niinkuin kihloissa olisit."
"Ei ole totta, että kihloissa."
"Niinpä nuo sanoivat, että se oli sinua tervehtinyt."
"Lienee tervehtinyt."