"Vai niin on asiat."
"Älkäähän äidille vielä —"
"Ei äidille. Mutta kuulehan, onko se isäntä mitä —"
"Mitäs se?"
"Jos niinkuin —"
"Ei —"
"Puhuivathan nuo väet sen sinua hyvällä silmällä katselevan. Jospa se —?"
"Ei ole totta."
"Älähän sano."
Lampainen ei itsekään uskonut siihen, sanoihan vain suotta Esterille niin. Mieli kävi apeaksi, niin ettei sitä laina-asiaakaan iljennyt Tuomaiselle esittää. Jättää ne piti sellaiset haaveet.