"Ei taitaisi kukaan sen paikkaa täyttää."
"Ei täyttäisi."
"Jospa isäntä koettaisi etsiä."
"Ei sitä enää, ei sitä toki sen vainaankaan tähden. Ja mitä minä vaimolla enää, hautaan kaatuva — ei sitä enää se puoli, ei se puoli minua milloinkaan, sitä kun muuta ihmisyyttä vain on, niinkuin siinä vainajassakin. Olikin siinä ihminen, jonka kanssa sopi elellä. Tyhjätpä jätti sijat, eikä tästä jälkeenjääneestä enää. Vaan kohtahan ne ovat lähdöt, kohta, kohtapa ovat lähdöt — sinne — tavanneeko hänet sitten siellä?"
He vaikenivat. Isäntä joutui raskaisiin mietteisiinsä. Hän muisteli vaimovainajata. Kuinka rikasta se oli elämä silloin sen kanssa, sen hän taas tunsi. Ei se tuntunut enää elämä elämältä, ei koti kodilta. Sitä oli kuin käypäläinen, kuin vieras, joka oli, minne lienee, harhateille joutunut ja kaipasi kotiinsa aina. Kaikkea sitä näkyi puuttuvan, kun sitä ainoataan puuttui, kun vaimoaan kun valoaan puuttui. Kun se valo sammui, pimeni maailma. Ja mennyt oli mennyttä, ei se takaisin tullut. Ja jäljellejääneen mieltä kalvoi ainainen ikävä — teki mieli jo päästä pois täältä sinne, jossa ei kaipausta tuntenut ja jossa koti oli.
Sillä tottahan se oli koti siellä, koska tämä täällä ei koti ollut. Tottahan siellä oli oikeat olot, koska tämä täällä oli kuin vieraissakäynti.
Yö oli pimeä, pakkastähdet tuikkivat taivaalla. Tuomainen ei nukkunut. Hän näki siitä sängystänsä palan tähtitaivasta ja hän mietti yhä raskaita mietteitänsä. Hän oli unohtanut Esterinkin, joka kyyrötti sängyn laitapuolella niin hiljaa, ettei sen hengitystäkään kuulunut.
Rapinaa kuului porstuasta, Tuomaisen mietteet keskeytyivät.
Ovenripaan tartuttiin ja ovi aukeni. Valoa tulvahti sisään ja kun Tuomainen kohotti päätänsä, näki hän ovensuussa Lampaisen ja rengin, jolla oli lyhty kädessä. Lampainen kysyi aralla äänellä, että olisiko isäntä hyvä ja tulisi katsomaan, mikä mustalla ruunalla on, kun se tallissa hirnuu ja pärskyy ja on ihan märkänä hiestä. Liekö tauti mikä.
Isäntä huohottaa ja koettaa nousta ylös ja sanoa jotakin, mutta ei saa sanaa suustaan. Renki on kohottanut lyhtyä ja valaisee sänkyä, jossa isäntä ja Esteri ovat saman peiton alla.