"Eihän toki."
"Sitä minäkin silloin, että eihän toki. Vaikka samahan tuo olisi ollut."
"Eihän toki, ainoan tyttären ja perijän. Olisit kai saanut vaikka kenen silloin."
"Eipä sopinut ottaa. Toiset olivat olot silloin."
"Mitkä olot?"
"Miksipä en voisi sanoakin. Sitä sinä oletkin ainoa tuttava, jolle voi puhella. Mitäpä, jos sanon. Et sitä ehkä usko. Se oli niin, ettei silloin enää sopinut katsoa, kenen otti. Oli pakkomenot."
"Kun en aavistanut."
"Kukapa sitä. Mitäpä minä pettämään rikkaita talon poikia, jotka arvossa minua pitivät. Tämä oli köyhä ja tarvitsi rahoja, kun velkojat hätyyttivät."
"Älä nyt."
"No, mitäpä tuosta, jos kerron sen vaikka alusta sinulle, kun olet paras kasvinkumppani ja aina herttaisa. Sitä siinä ei ole mitään sinulta salaamista."