"Älä kerro, jos —"
"En minä enää siitä niin välitä. Ennen oli toista. Kun on nuori, arkailee suotta."
"Niinhän se on."
"Huoletonnahan sitä tässä elin ja ylvästelin. Olihan sitä hyvyyttä yhden osalle, vanhempiakaan kun ei ollut."
"Sitä kun kirkkoonkin tulit, kääntyivät kaikki katsomaan. Ja tanssipaikoissa olit aina ensimmäinen."
"Lienen tuota ollut. Otan hyvän, ajattelin, en huonoa huoli. Jakelin rukkasia, katsastan ja odotan, mistä se kylliksi hyvä tulisi."
"Olihan niitä hyviä tarjolla silloin. Tämä meidänkin mies —"
"Oli. Vaan minäpä en kiirehtinyt ensin. Mikä minulla oli kotona ollessa, hyvähän tässä oli elellä. Tämä se oli minun kamarini, niinkuin nyt on tyttäresi kamari. Paras huone tämä oli talossa. Tapetit tässä jo silloin oli ja ikäheinä seiniä kiersi. Istuin illoin ja aamuin tässä ikkunan ääressä ja ompelin. Enpä tiedä vielä ketä varten. — Ei ole kiirettä, katselen ulos. Siinä on lahti, siellä takana tuo metsä. Ikkuna on auki. Kuuntelen linnun laulua. Tuo salo soi kuin kannel aamuin. Ja mieli keveissä aatoksissaan askarteli. Siinä kuluivat päivät. Elämä oli kuin yhtä unta vain."
"Niinhän se siihen aikaan."
"Tanssien sitä mentiin."