Pekka istui ja poltteli yhä piippuaan, mutta Esaa ei vain kuulunut.
Sohvi kulkea humppasi jo rainta kädessä eikä ollut näkevinäänkään
Petteriä. Lehmikujaan teki Tiina jo savuja ja lehmän ammuntaa kuului
kujalta.
Jopa nousi lehmisavu sieltä Pekkalastakin. Näkyi Serahviina jo lypsyllä liikkuvan ja lapset juoksentelivat sen perässä.
Sattui lautamies tulemaan siihen Esalanmäelle ja tervehti Petteriä.
"Mitenkä sitä sinä täällä", kysyi lautamies.
"Nuo siat mistä aitojen yli lienevät kulkeneet."
"Anna rapsu."
"Ne meidän siat, näet."
"Ahaa."
"Se kun liikoja syönnöksistä tahtoo, pysyhän tässä vierassamiessä."
Jo Esaiaskin oli nähnyt lautamiehen ja tuli tervehtimään.