"Ka, lasken."
"Tämä lautamies kuulkoon sen", sanoi Petter. "Ja tämän saman vieraanmiehen kuullen sanon minä, että ellet maksa viittä markkaa ruunastasi, joka naapurimaan kautta kiersi meidän halmeeseen, niin rapsauta, lautamies, tätä Esaiasta."
"No, pirkkuli."
Mutta nyt naurahti Petter, pani tupakkaa piippuunsa ja veteli sitä niin, että nenä notkui, eikä ollut Esaiasta enää näkevinäänkään. Esa ruopi korvallistaan, syljeksi ja töpeksi. Nytpä se harmin paikan teki.
"Nuo elukat", ähki hän.
"Ne elukat, ne ovat rasituksia", ivaili Petter.
"Hä?"
"Kun tuo Esalan kissankoirikas juoksee raja-aidankin yli toisten kissojen luo."
Harmitti se Esaa vielä enemmän, kun Petter siinä pistelemään rupesi. Ja hän sanoi:
"Nuo Pekkalan varikset ne kun meidän ohrapellossa yökaudet ärriä särkevät, niin että tärisee — häh?"