"Mutta, Alvar, tämähän on kauheaa. Mitä tästä enää tuleekaan!"
"Ei mitään. Se maksetaan kauniisti, ollaan kohteliaita isälle. Ei se ole vaarallista, ei siinä kukaan kärsi."
"Mutta sehän on rikos."
"Sinä puhut leikkisästi. No, ehkä se on, ehkä ei. Saat pettää minua, saat loukata minua, saat nujertaa minut, minusta se ei ole mitään ja nyt sinä turhanpäiväisesti kauhistelet. Pieni paperi, joka ei ansaitse sen suurempaa huomiota."
"Sanoisin sinulle erään asian, mutta sinä käsität minua väärin."
"Sano. Tahi jätä. Tiedän sen asiasi. Kaikki te sitä samaa. Arvelit, ettenkö ole ajatellut itsemurhaa tai niin poispäin. Sinä punastut. No, sehän on teidän kaikkien ajatus ja pelko tahi toivo. Ja se on luonnollinen ajatus. Tuottaisi teille helpotusta. Mutta ikävä sanoa, en ole sitä ajatellut."
"Olet kamala."
"En sanaakaan sano, jos lupaat. Tällä kertaa vain."
"Mutta Erik ei saa rahoja isältään."
"Hän saa jotenkuten, jos sinä tahdot."