"Voi. Minä voisin sokeassa hulluudessani rikkoa Annalle antamani sanan. Ja se ei saa tapahtua. Minun välini Annan kanssa täytyy säilyä kirkkaana ja puhtaana."
"Sanoit rakastavasi vain minua."
"Avioliitto ja rakkaus ovat kaksi aivan eri asiaa, se sinun pitäisi tietää."
"Lennart rakas."
"Vaikene."
"Minä vien sinut sittenkin, niinhän —"
"Vaikene, hullu, joku kulkee ikkunan alatse. Sinä olet varomaton."
Anna läksi sieltä huoneeseensa ja lukitsi ovensa. Kun äiti tuli häntä kohta hakemaan, pyysi hän sanomaan vieraille, että hän oli sairas eikä voinut tulla enää sisään.
Tuskissaan ja häpeissään voihki hän ja valvoi sitten koko yön unta saamatta.
Hänestä tuntui niin katkeralta ja häpeälliseltä se alennus, johon hän oli joutunut oman heikkoutensa tähden. Likainen ja matala oli maailma. Ja kuitenkin tuntui kipeältä kieltäytyä siitä elämästä, joka siinä maailmassa ainoana hänelle tarjoutui.