Kaks oli meitä kaunokaista,
oli kuin kananpojaista.
Pois on mennyt meistä toinen,
toinen suuresti surevi,
itkevi ikänsä kaiken,
aian kaiken kaihoavi.
MIINA: Elä, elä ole surullinen, onhan nyt ilon hetki.
IV KOHTAUS.
AINA (tulee): Täälläkös iloitaan.
TUOMAS: Tässä hyvästejä heitettiin.
AINA: Amalia siellä kyökkipuolella puuhailee.
MIINA: Lähdetään mekin sinne.
Aina koristelee tuomillaan lehdillä kahvipöytää.
TUOMAS: Lähdetään. Ikävä minulle jo tulikin häntä.