AINA: No, istukaa.
TOPIAS: Jaksaa tuota seistakin. (Pyörittelee hattuaan ja seisoo hetken, sitten istuutuu.) Niin, tuota, se Amalia höpsykkä kun se, tuota, höpsytteli, jotta sitä neiti niinkuin sitä tuttavuutta haluaisi. No, jospa häntä teen sitten jonkun kysymyksen, alkajaisiksi ikäänkuin, jotta onkos sitä kangasta kudottu?
AINA: On.
TOPIAS: Sitä kun on siinä vielä se kangas, niin tulisitteko tuota kutomaan sen?
AINA: Mitä?
TOPIAS (huutaa kovemmin, kun luulee kuuroksi): Sitä kangasta. Ja onkos sulla se talo?
AINA: Mitä?
TOPIAS (huutaa): Talo onko?
AINA: Ei.
TOPIAS: No, perhana. Mitäs se eukko? Onkos niitä sulla rahojakaan?