Tohtori ja apteekkarska tulevat kohta verannalta.
ELLI: Kuinka täällä on hauskaa, niin toisenlaista kuin kolme viikkoa sitten ja kuitenkin samanlaista.
YRJÖ: Ihan samanlaista.
ELLI: Tuntuu kuitenkin vieraan käden jäljet. Ihan tekee kipeätä. Miksi sinä vaadit minua tulemaan tänne?
YRJÖ: Amaliallehan sinä lupasit. Ja täytyyhän sinun liikkua jo ihmistenkin tähden. Mitä se merkitsee se huoneessa istuminenkaan? Sairaaksihan sinä siitä tulet. Asia täytyy jo ottaa kylmemmin, jos sinä vielä hullussa ajatuksessasi kiinni pysyt. Kun Jussikin kävi jo minun luonani, on sinunkin jo hillittävä itseäsi.
ELLI: Hillitsenhän minä.
YRJÖ: Arkahan tuota olet. Ja yhä sinä kuitenkin uhkaat jäädä sinne, ja muuttaa minun huoneisiini muka. Sanon sinulle, oletpa sinä yksinkertainen, Elli.
ELLI (suuttuen): Sano mitä sanot, minä jään kuitenkin. Kun ero on selvä, vihitään meidät.
YRJÖ (hiukan hyvillään): Vihitään noin vaan? Minulta kysymättä?
Kaunistapa se olisi.
ELLI: Vihitään.