JUSSI: Sanoin, sinä et saa puhua Ainasta enää. (Lujasti.) Minä kiellän sen! Täytyyhän minullakin, syytetyllä, olla oikeus vastaansanoa siinä, missä minulle vääryyttä tehdään.
ELLI: Eihän kukaan tee sinulle väärin.
JUSSI: Sinä, sinä teet, kun sinä puhut aina siitä, missä ei ole perää.
ELLI (hiljaa): Onko se totta?
JUSSI: Vieläkö epäilet?
ELLI: Vielä.
JUSSI: Rakas, rakas Elli. Nyt kun olet erossa ja olet toisen, nyt kun asia ei merkitse sinulle enää mitään, kun se ei enää vaikuta väliimme, niin vakuutan pyhästi, ettei meillä ole Ainan kanssa ollut mitään tekemistä sen enempää kuin jo sanoin — eikä se ole mitään.
ELLI (katsoo kiitollisena Jussiin): Minä uskon nyt.
JUSSI (pyyhkii silmiään): Kiitos. Minä olen iäti kiitollinen sinulle rakkaudestasi (korjaa) — siitä, että minulla oli kerran onni (taistelee itkua vastaan) — onni saada kutsua sinua omakseni.