JUSSI (kiivaasti): Elli, elä puhu, et saa.
ELLI: Miksi?
JUSSI: Siksi, että se oli vain tekosyy, jonka nojalla tahdoit päästä tahtosi perille. Etsit minussa vian, ettei isku niin kovasti sattuisi.
ELLI: Ja sinussa ei ollut syytä?
JUSSI: Oli, tietysti oli.
ELLI (kylmänä): Siinäpä se.
JUSSI: Vaan ei sitä syytä, minkä sinä syyksi väität.
ELLI (ivallisena): Vai ei, uusia, muita syitä siis?
JUSSI: Muita. Se, että vaikka sinua rakastin, huoletonna tosin myöhemmin, en ymmärtänyt siitä puhua, en joka päivä sitä vakuuttaa. Niin että itsekin olin sen unohtaa. Vaan en ole koskaan ketään sinuun verrannut, enkä koskaan tule vertaamaan.
ELLI: Et Ainaakaan.