ELLI: Meidän sielumme on aivan erilainen.
YRJÖ: Ihastuttava — niin on.
ELLI: Taidat puhua pilkkaa?
YRJÖ: Kuinka raskisin.
ELLI (hyppien ilosta, Yrjön luo): Sinä olet niin tarkkanäköinen ja viisas. Minä ihailen sinua ja rakastan sinua — ai (vetäytyy takaisin, mutta palautuu päättävästi) — Yrjö, saat sinä palkaksesi kerran suudella minua. (Tarjoaa suutaan.) — Noo —
YRJÖ: En halua.
ELLI: Hyi sinua. Et halua. Yrjö, sinä et rakasta minua!
YRJÖ: En. Enkö ole tuhannesti sitä sanonut?
ELLI: Kun et käsitä minua. Nainen voi olla niin käsittämätön. Mutta sano, olethan minusta vähän edes pitänyt. Olethan oikein pitänyt? Se sinun pitää sanoa, nyt, kun vielä tohdit.
YRJÖ: Mikäs minua estäisi vaikka milloin sitä sanomasta.