ELLI (kävelee riemuissaan, laulaa):
Ei huolta murhetta rahtuakaan, kun jällehen saan sua nähdä mä vaan ja armaana taas halaella.
Nyt lauluni helky ja raikuen soi, kun lemmestä, oi, mun syömeni voi ja riemusta taas vavahdella.
YRJÖ (tulee verannalta): Siis sovinto vihdoinkin?
ELLI: Sovinto, täydellinen!
YRJÖ: Sanoinhan minä.
ELLI (nousten ylös): Yrjö, elä ole minulle vihainen. Olen tehnyt väärin sinua kohtaan.
YRJÖ: Vihainen, sitä sinä vielä ansaitseisit.
ELLI: Emme ole ehkä täydellisyyksiä me naiset.
YRJÖ: Kyllä, kyllä te olette.