TUOMAS: Vaimooni, morsiameni kälyyn (viittaa ensin Amaliaa, sitten
Miinaa).
MIINA (Topiakselle): Näkeekö Topias, luulin ensin, että tämä Tuomas olisi minua varten luotu, vaan sitten selvisi, ettei se Tuomas olekaan, vaan Topias itsehän se on. Ihmistieto ei aina ole täydellinen.
TOPIAS: Joo, se tieto ihmisessä on, mikä siihen mahtuu. Ja pahanko merkki tuo, jos kunnonkin miehelle olisit kelvannut?
AINA (muistellen Topiaan kosimista): Ha-ha-haa.
TIINA (joka on tarkastellut huonetta, keskeytyy työssään): Hupsukos ei hyvää tuntisi ja talollista naisi. Saati vielä kun on nuori ja pulski niinkuin tämä Miina, joka kukkii kuin paras ruusu.
AMALIA: Sanoinhan minä, selviäähän tässä seikat.
AINA (Amalialle): Ja apteekkarskakin tulee kotiin.
AMALIA (ilostuen): Tiesinhän minä sen, että routa porsaan kotiin ajaa.
No nyt ei surra Suomessa. (Menee, kättelee apteekkarskaa, niiailee.)
Tervetulemaan vain.
JUSSI (kilistäessään Tuomaan kanssa): No, terve, avioon-astuja. Tännepä tulit.
TUOMAS: Ja sinulla olisi vaikka linnun siivet, et varjoasi pakeneisi.