YRJÖ: Tai vaikka sinä tyhmän huhmarossa survot niinkuin kryynit, ei kuitenkaan hänen hulluutensa hänestä erkane.
TUOMAS: Luojaanipa syytän, jos itseäni syytän ja hänen antiansa väheksyn, jos en hänen käsialoistansa ihannettani ja elämäni kruunua löydä.
TOPIAS (joka on seurannut Tuomaan ajatusta): Mikä ettei, jos nainen ei ole tyhjä terpentikkeli, vaan järki kuje, voihan se mukiinkin mennä.
AMALIA: Tottahan. Mitenkä muuten valtakunnatkaan pystyssä pysyisivät? (Kääntyen Elliin.) Olen aina sanonut, että kun nainen on nerokas, omansa se ottaa ja omansa pitää ja hallitsee.
TUOMAS: Vaan kukas häntä hallitsee? Muistelepas vihkikaavaa, mamma.
AMALIA: No, sanoi tuo pappi siellä äsken, jotta mies on vaimon pää, sen kylkiluustakin kun muka on tehty. Vaan minä sanon: Ei ole ollut näkijää, paremmin tuo vaimon kylkiluusta lienee koko mies tehty.
Esirippu.