MIINA: Voipi pukea. Joillakuilla onkin rahaa enemmän kuin muuta paperia.
AMALIA: Pieniä ne ovat noin pienen linnun munat, usko se.
MIINA: Ahaa, taisipa harmittaa rikasta kun köyhän tasku on pullollaan. Mies se kurkistaakin ensin taskuun ja sitten vasta sydämeen. Vaikka tokkopa sinusta sydäntä löytyisikään, kun olet mahana koko ihminen.
AMALIA: Itse olen vielä mahani kantanut. Vaan eipähän sinun mahassasi liene kantamista. Thyh! Kapahauki. Ei tuota mahaa sinulla liene nimeksikään.
MIINA: Vaan sydäntäpä on. Ja niin lämmin onkin, että vaikka nauris sen kohdalla paistuisi.
AMALIA: Miestä ei vain ole tullut siihen nauriita paistattamaan.
Eikä niin hulluja taida ollakaan, jotta tulisivat.
MIINA: Hullu onkin se mies, joka ei ymmärrä tulla. Hullu on Tuomaskin, vaikka sillä onkin niin viisas järki.
AMALIA: Vaan mitä sinä miehellä teet, kun et osaa sitä kurittaa. Tokko sinä edes miehen tukkaan ylettyisit. Vaan näin minä miestä kuritan. (Yrittää tarttua Miinaan.)
Kinkkunen tulee samassa.