MIINA: No se Pekka Parviainen, joka nimensä suomensi.
AMALIA: Ei, Noak se on varmin esi-isä. Pekasta ei raamattu mitään puhu. No, kun on yhtä vanhat esi-isät, elä kersku. Vai kauneudellasiko ylpeilet?
MIINA: Olenkos minä ruma?
AMALIA: Et, et. Thyh! Kaunis on harakkakin, kun harvoin näkee. Johan olen sanonut, pysyisit kauempana etkä toisen kalavesille verkkojasi laskisi.
MIINA: Tuomas on minun sulhaseni.
AMALIA: On, jos ei ole minun.
MIINA: En minä sinun miestäsi rahoillani elättäisi ja vaatettaisi.
Uuden puvun nytkin tilasin.
AMALIA: Tarpeen se onkin. Saapipa siten vihkivaatteet, kun tästä vihille käydään.
MIINA: Niin, eihän sinulla olisi miehelle housujakaan antaa.
AMALIA: Annathan sinä, mitä se kaksilla tekee. Pue pois siitä mies minulle.