MIINA: Ha-ha-haa. Sinähän pelotat ihmiset pakoon — ha-ha-haa —
Säikähtipä se sinun rakkauttasi — ha-ha-haa —
AMALIA: En minä joka miehen syliin juoksekaan, omani syliin jos juoksen.
MIINA: Kainous kaunistaa. Ja kainot ihmiset saavat kauniita jälkeläisiä.
AMALIA: Niinkö kauniita kuin isäsikin sai?
MIINA: Niin, isäni? Sai jälkeläisikseen kaupunkilaisia kuitenkin. Meidän suku on vanhaa porvarissäätyä, tiedä se. Minun isäni oli suutarimestari ja sen isä suutari ja isänisä suutari.
AMALIA: Jos kaikki teidän suvussanne ovat olleet suutareita, niin Aatamikin on ollut suutari ja sehän se on minunkin esi-isäni. Että yhtä vanhoja ne ovat kaikki suvut ja sama on kaikkien kristillisten sukujen esi-isä. Vai eikö Aatami olekaan sinun esi-isäsi?
MIINA: Tiettävästi.
AMALIA: Vaan tiedätkös kukas oli sitten?
MIINA: Näiden Salokanneltenko?
AMALIA: Niiden kannelten ja muiden kannelten.