ELLI (alakuloisena): Rakastatko sinä minua vielä?
JUSSI: Kuinka sinä puhut.
ELLI: Niin, kun pelkään, ettet enää —
JUSSI: Oma, pieni vaimoni. Ketä minä sitten, ellen omaani ja ainoaani?
Ja toivon, että minäkin sinun ainoasi olisin.
ELLI: Olethan nyt. Mutta aina et ole ollut, senhän tiedät. Olen monesti sanonut, ettet ole ollut ainoa etkä ensimmäinen. Ensimmäinen suuri kyllä.
JUSSI: Se riittää minulle.
ELLI: Ja mitäpä niistä toisista.
JUSSI: Tiedän ne, enkä ole mustasukkainen.
ELLI: Siinäpä se ikävä. Et ole mustasukkainen. Tahi onhan tavallaan hyvä, että luotat uskolliseen vaimoosi. Olenhan onnellinen siitä.
JUSSI: Sitä toivoisin.