ELLI (harmissaan): Vaan sinä et saa luottaa, siinäpä se. Minä voin vielä rakastuakin. Mitä silloin teet?
JUSSI: Jos vakavasti rakastut, annan sinulle vapauden.
ELLI: Annat vapauden, annat vapauden minulle. Voi, voi minua onnetonta!
JUSSI (saamattomasti): Mutta, Elli, sitähän sinä silloin kaipaat.
Sinun parastasihan minun pitää ajatella.
ELLI: Ei, sinä et saa silloin ajatella minun parastani.
JUSSI (samoin): Näet, jos todellakin vakavasti rakastuisit, jos itse niin tahdot, jos se on elämänehto.
ELLI (hermostuneena): Et sittenkään. Sinä et saa antaa vapautta. Etkä anna, jos rakastat. Sinun velvollisuutesi, aina, aina, on pitää minusta kiinni, ymmärrätkö, sinun velvollisuutesi on pitää minusta kiinni.
JUSSI: Minähän pidän sinusta kiinni. Minä olen aina täyttänyt sinun tahtosi, ja minähän siitä nytkin kärsimään jäisin.
ELLI: Et ajattele minun kärsimyksiäni.
JUSSI: Sinähän minut ensin hylkäisit ja sinullahan olisi toinen.