AINA: Toivotan onnea.
JUSSI: Ei niin. (Vakavasti.) Aina, minä tahdon toisin. (Tarttuu Ainan vyötäisiin.)
AINA: Ei, ette saa.
JUSSI: Saa, kerran vain. Mitä se kehenkään kuuluu? Olenhan minä vielä nuori, kolmenkymmenen vanha vasta ja onhan minulla sydän ja silmä nauttimaan kauneudesta. Vai eikö saisi enää mitään nähdä, kun on naimisissa? Ei saa enää mitään huomata, ei mistään nauttia, yksinkertaisesti: ei enää elää. Luuletteko, että ihminen jaksaa sillä tavalla kauankaan elää?
AINA: Miksi ei? Mikä on jaksaessa?
JUSSI: Ei, sanon, en jaksa. Minulla on vapauteni. Ja minkä minä taidan, jos jostakusta pidän. (Koettaa tarttua Ainaan.)
AINA: Mitä te, mitä te nyt —
JUSSI: Minä — minä —
AINA: Vaiti! Ei mitään sopimattomuuksia. Sanon suoraan, minä en sellaisesta pidä.
JUSSI: Oletteko kihloissa?