AMALIA: Jos apteekkari on hyvä. Ja sanoo, että älköön peljätkö, en minä puraisematta kuitenkaan häntä nielaise. On minulla ollut mies ennenkin käsissäni ja siihen asti eli, kunnes kuoli. (Menee, tuo toiset kupit.)
JUSSI: Sanotaan, sanotaan.
AMALIA: Ja ettei uskoisi naisten vehkeilyihin, naisväki, se koettaa kiehtoa miestä jos miten saisi verkkoihinsa, vaan ettei uskoisi. Se tuo tohtorilan Miina näet, se kummitus, se kun kummittelemaan panihe. No, hyi kuitenkin, millä hänet irroittaisi.
JUSSI: Minä irroitan.
AMALIA: Kiitoksia, apteekkari. Kun on noin hyvä isäntä, eipä pitäisi omaa miestä kaivatakaan. (Menee.)
XIV KOHTAUS.
ELLI: Elä sotkeudu heidän asioihinsa, jos heistä ei tule onnellisia.
JUSSI: Ei onnellisia? Mikä heitä estäisi onnellisina olemasta? Kun tahtoo, onhan sitä onnellinen.
ELLI: Jospa ilmaantuu suuria vaaroja, jospa vaikka ihastuu toisiin.
JUSSI: Menettelee viisaasti aikanaan. Estää itsensä ihastumasta.
Hullujahan ne ovat.