ELLI: Hauska. Etkö ole sitä ennen huomannut?
JUSSI: Olen, ennen naimista, mutta sitten ei ole tullut katselluksi niillä silmin. Pienet, pienet kätöset.
ELLI: Niin, Jussi. Kätöset ovat sinun. Ja minä olen sinun, en kenenkään muiden. Tahdotko sinäkin olla minun? (Silittelee Jussin tukkaa.)
JUSSI: Tahdon.
ELLI: Hullua, kun täytyy olla mieheensä niin rakastunut. Tyhmää, niin tyhmää. Vaan kun on sellainen tukka ja sellainen suu. (Suutelee.) Tunnen, että sinun täytyy olla minun. Ja jollet ole, sinun täytyy tulla omakseni.
JUSSI: Mutta Elli.
ELLI: Ymmärrän, näetkös, että sinulla on ollut pienet ihastuksesi, enkä ole niille mustasukkainen.
JUSSI: Tietysti on ollut.
ELLI: Ja tiedänhän ne kaikki, enkö tiedäkin?
JUSSI: Tiedät.