ELLI: En ehkä saisi?
JUSSI: Sinähän lupasit.
ELLI: Ja minä pidän lupaukseni, niin, etten lyö sinua, etten juokse maantielle ja huuda kaikille, että sinä olet kurjin, kurjin ja kelvottomin aviomies, petturi, uskoton raukka, konna —
JUSSI (saamattomasti): Elli, Elli, elä kiivastu!
ELLI: En, en minä kiivastu.
JUSSI: Tiesithän sinä sen ennenkin.
ELLI: Tiesin, vaan tahdoin yhtäkaikki urkkia ja kuulla sen omasta suustasi.
JUSSI: Sinä siis äsken tekeytymällä tekeydyit vapaamieliseksi.
Halpamaista!
ELLI: Tekeydyin. Saadakseni kuulla sen, minkä aavistin. Urkin. Miten muuten olisin saanut tietää. Urkin. Koska se ei ollut mikään mitättömyys, vaan ratkaiseva elämänkysymys.
JUSSI: Ratkaiseva? Elli, minä vakuutan, ettei se ollut mitään? Kerroin vain, päästäkseni vaarasta.