ELLI (katkerana): Nuoruus kai.
JUSSI: Niin, nuoruus. Ja se, kun ei tunne häntä. Niin leikkisi siksi, kunnes oppii tuntemaan. Mies on sellainen.
ELLI (vaivoin hilliten raivoansa): Ja tietääkö hän rakkautesi?
JUSSI: Hän ei tiedä, se tahtoo sanoa, kyllä hän tietää kai —
ELLI: Olette puhelleet siis?
JUSSI: Vähän mitätöntä. En ole oikein uskaltanut, kun pelkäsin, että puhellessaan voisi enemmän rakastua.
ELLI: Mitä puhelitte? Sano kaikki.
JUSSI: Pientä kohteliaisuutta vain.
ELLI (raivoissaan): Kohteliaisuutta, sitä sinun kohteliaisuuttasi.
Voi häpeätä!
JUSSI: Mutta sinähän kiivastut.