JUSSI: Varmaan resepti. Hyvästi, Elli, siksi.
(Menee.)
AMALIA: Sen resepti se on heidänkin mielessään.
ELLI: Mitä, Amalia. Amalia pitää huolta vain omista resepteistään. No, kuulkaa, Amalia (ottaa satamarkkasen pöydältä), — vaihtakaa tämä satamarkkanen pieniksi ja tuokaa minulle, minulle kaikki, ei apteekkarille yhtään, ymmärrättekö?
AMALIA: Hulluhan olisin, jos en ymmärtäisi. En minä ole ensi kertaa pappia kyydissä. Tämän talonkin vihjeet kaikki tiedän, vaikken ole tietävinäni. Ja tiedän, missä vihollinen piilee —
ELLI: No?
AMALIA: Hameessa — hameväkeä ne ovat — ja sanon suoraan, jos mies olisi minulle uskoton, niin —
ELLI: Mitä!?
AMALIA: Minä miestä kurittaisin. — Mutta en minä asiaa niin pitkälle laskisikaan. Pitää vain ajoissa huolta, että miehellä on paljon kärsimistä vaimonsa tähden. — Silloin se ei jouda toisten perässä juoksemaan. — Ruveta tässä kärsimään — hyh — Kun on kerran kärsinyt sen vaivan, että on miehen ensin saanut, joutaa sen saada tuta, kenen käsiin joutui, — niin se on. Pitää ymmärtää vaan elämää. Se ei tee minulle muuta kuin oikeutta, jos minä teen sille vääryyttä. Pitää vain pitää puoliaan eikä välittää muista.
ELLI: Niin se taitaa olla.