MIINA: Jos Amalia on vihainen, niin sydän halkiaa ja kuolema tässä ihan tulee Tuomaalle ja minulle.
AMALIA: Pääsettehän yhdessä taivaan valtakuntaan.
TUOMAS: Jumala meitä siitä varjelkoon.
AMALIA (ottaa Tuomasta käsipuolesta): Ja nyt mennään.
TUOMAS: Ai, minun kipeä jalkani — (jalka ei näytä ottavan päälleen) ja kipeä sydämeni — en minä ole luotu tällaista touhua varten.
MIINA: Voi Tuomas kultani.
AMALIA (vie ankarana Tuomasta käsipuolesta): Järjestys kaikessa. Kun minä olen valinnut ja omani saanut, valitse sinä sitten vasta ja etsi omaasi, elä ennen.
MIINA: Tuomaan kanssa on meidät kuin luotu yhdeksi lihaksi ja vereksi.
AMALIA (mennessään): Olkoon mitä on, vaan luuainespa sen määrää Luojan laatimien sääntöjen mukaan. Kenen kylkiluusta olen, sen omaksi tulen, vaikken rikkaa ristiin pane, saati sitten kun montakin rikkaa ristiin panen.