Ei ne kysyneet toisiltansa:
Näitkös minut? Saankos sinut?
Syli aukeni, toinen täytti,
rakkauttansa työssä näytti.
Missä yhtyivät, siellä koti.
Toinen toisensa tähden soti.
Nainehiksi ne tiettiin mistä? —
Hedelmistä, hedelmistä.
AINA: Mitä se Tuomas taas!
TUOMAS: Mitä Tuomas! Erkon runohan se on, kiltin Erkon. Eilenpä oli oikeat ilojuhlat ja kunnialla ne vietettiin.
AINA: Missä ne vietitte?
TUOMAS: Lopuksi pahnojen päällä tuolla tallin pilttuussa. Siellä uinailin autuaissa unelmissa ja nautin vapaudestani.
AINA: Pilttuussa?
TUOMAS: Kun on mieli näin vapaa vielä, ei piltukaan ole piltu, se on kultainen palatsi, ja minä en ole renki, vaan yhtähyvin kaikkien maiden hallitsija, ja hyvä olisi hallitsijan hallita, jos ei sitä itseään niin kovasti hallittaisi.
AINA: Vai hallitsevat.
TUOMAS: Hallitsevat ja pakolla pakottavat.
AINA: Mihin ne pakottavat?