AMALIA: Nytkös sinä jo toista?
TOPIAS: Enhän minä nyt. Onhan siinä kuluja kerrakseen, vaan kun on se mökki ja on se lehmä.
AMALIA: Lehmä!
TOPIAS: Lehmä. Ja tottahan sitä olen minäkin — niin saatava, saatavahan siihen on akka.
AMALIA: Voi tuota oppimatonta ihmistä, ei se tästä sivistyksestä mitään tiedä. Nyt se jo toista. Antaisit nyt vielä olla.
TOPIAS: Jouti olla, nousviikolle sitten.
AMALIA: Tahtoohan se lakikin pitemmän väliajan.
TOPIAS: Hoitaakos se laki lehmän?
TUOMAS: Ei, ei se hoida. Oikeassa tämä Topias on.
TOPIAS: Sitä minä. Ja kun on sitä suutarintyötä, että ei muuta kuin ota ja paina päälle vain.