AINA: Mutta —
JUSSI: Vaietkaa.
AINA: Sain kirjeen, ettepä arvaa, hyvä apteekkari?
JUSSI: Jättäkää tuo koketeeraaminen. Mikä hyvä minä olen! Te puhutte sanoja, joita ette ajattele. Te ette tiedä elämän vakavuudesta, te ajattelette omaa miellyttäväisyyttänne vain. Te olette oikea nainen, te turmelette ympäristönne!
AINA (arasti): En ymmärrä.
JUSSI (kavahtaen): Tarkoitukseni ei ollut teitä loukata, Aina. Ymmärtäkää, minulle on sattunut onnettomuus. Minun vaimoni — kuinka sanoisin — ei, eihän siitä voi puhua.
AINA: Elkää puhuko. Ymmärrän. On tapahtunut väärinkäsitystä. Sattuuhan sellaista aina. Ei se ole niin vaarallista kuin näyttää.
JUSSI (reipastuen): Jospa se ei olisikaan niin vaarallista, jospa se vielä selviäisi.
AINA: Selviää varmaan.
JUSSI: Jospa selviäisi, vaan ei —