AINA: Uskokaa vain.
JUSSI: Kuinka te olette kuitenkin ymmärtäväinen ja hyvä — ja niin nuori —
Elli tulee samassa, kuulee Jussin sanat ja kääntyy loukkaantuneena pois. Samassa tulee myös hieroja apteekkiin. Hänellä on huivi pään ympärillä, päällyshame nostettuna ylös, saappaat jalassa ja piippu suussa.
Jussi poistuu.
XII KOHTAUS.
TIINA: Päivää.
AINA: Päivää. Milläs matkoilla se Tiina?
TIINA: Milläs, virkamatkoillapa se Tiina. Sanoi tuo Miina: "Kuules, Tiina, tules hieromaan noita kävelyvehkeitä, ei niissä enää veren virekään käy." "Tullaan", sanoin minä… "Vieläkö sinulla on jaloissasi se sama veri, joka viime kerralla sinne jäi?" "Sama on", sanoi Miina. "Kupataan pois", sanoin, "eivät ne vanhan jalat verta enää siedä". "Vanhan", kivahti Miina, "kun morsiankin olen"; sitten se kertoi tämän rengin kihloissa olevansa. "No annas", sanoin minä, "minäpä sinut nuorennan, kupataan sydämestä kaikki veri pois, vetäistään sarvi sydämen kohdalle ja pari keuhkoihin, niin kevenet ja liika ikä häviää veren mukana". "Vetäistään", sanoi Miina. "Ja hae sinä linjamenttiä, niin hierotaan niitä tunnepaikkoja, kovin tämä elämän humu väsyttää", sanoi Miina. (Ainalle.) No, paneppas tuohon linjamenttiä vaikka suutarinmarkalla, ropsauta runsaasti, ei tämä atteikkari itse ole tarkka, annettiin minulle kahvit, kun viime täällä kävin, ei ne tässä talossa tarkkoja. No, pane, pane vielä.
AINA: Ei sitä liikaa saa tahtoa.
TIINA: Saituruus on synti, ja se asuu mahassa, maha se on niitä synninpesäpaikkoja täynnä. No, näytäpäs, paljonko panit, no, pane nyt paperiin, kun paperin ilmaiseksi saa, — niin, kahvit viime kerralla annettiin.