AINA: Ei ole rouva nyt kotona.
TIINA: Vai ei, pistäynpä sitten toisen kerran. Ei ole perillistä?
AINA: Ei ole.
TIINA: Synnin huitaleesta se ihminen maailmaan tulee. Synnistä, synnistä vain. Ilmankos on sellainen — saita — (kääntyy ovelta) — niin kun oli tuo kyökin ovi säpissä, sille Amalialle olisi vielä ollut asiata — mitenkä tuota tapaisi — pitäisi tuota tavata.
AINA (harmissaan): No, minä käsken tänne.
TIINA: Käske. (Lisää tupakkaa piippuunsa.)
Aina poistuu.
XIII KOHTAUS.
AMALIA (tullen): Päivää.
TIINA: Päivää. Kun kuului veljesi eukko kuolleen.