Tapahtuiko sinulle? Tapahtuuko kenellekään?
Sinä lepäät nyt siellä kylmässä haudassasi — sinne sinä jouduit — mitään muuta ei ole tapahtunut.
* * * * *
Olen yksin, nyt vasta yksin, kun tunnen, että mitään muuta mahdollisuutta ei koskaan olisikaan. En ole sitä ennen ymmärtänyt.
En ole ennen ymmärtänyt.
Seison äänetönnä ja katson.
Huurteiset puut kimaltelevat, miten ne kimaltelevat särkyvän puhtaina taivasta vasten. Auringon kultaiset säteet taittuvat hankiin ja leikkaavat ilmaa.
Mikä kirkkaus kaikkialla, kaikkialla. Rauha, josta en ennen ole mitään tiennyt, äänettömyys, kuulakkuus, joka tunkee läpi sydämeni.
Nyt näen, että ulkopuolella meitä on kauneutta, lepoa, jota mikään ei häiritse, puhtautta, iäisyyttä, joka yksin tuskan vaientaa.
Iäisyyttä, jossa elämä oli vain lyhyt uni, äänetön huokaus. — Vain unta, satua, vain sammuva kaipaus —