— "Hyvää päivää", sanon minä teille, "hyvää päivää".
— Te ette vastaa — te hymyilette, kaikki te samoin — noin, ja teidän leukanne on niin kummasti.
— Te hymyilette. Se on sitä hyväntahdon, ymmärryksen hymyä — se on toisenlaista — Täällä maan päällä hymyillään paljon kevytmielisemmin — niinkuin ei mitään ymmärrettäisi eikä ajateltaisi — vaan te sieltä kun asiaa katsotte —
— Menen kotia. Se on nyt toinen, kultainen. Siellä on valoisaa — niin valoisaa on kaikki — ja siellä odottaa minua se, jota olen ajatellut.
— Niin.
— Niin kauan kuin muistan —
— Mutta hän jätti minut.
— En jaksanut käsittää, mitä silloin tapahtui — lapsi enkö ollut?
— Siitä on kauan, kauan —
— Niin, kauan siitä on.