— Pois ajoin sen helvetin. — Ennen humallun itsekseni — tahi ajattelen sitä — sitä, sinä tiedät, sitä kuolemaasi.
— Yötä päivää sitä toivoin — salaa rukoilin. — Ja kun mitä lujasti toivoo, se tapahtuu. — Salaiset voimat joutuvat liikkeelle ja kuristavat toista — noin, noin, niin ettei tiedäkään, kun on saarroksissa kokonaan.
— Saarroksissa, se on hauska sana, saarroksissa, ha-ha-haa.
— Nyt on minun vuoroni nauraa — näissä huoneissa on kaikunut vierasten naisten nauru — nyt kerään minä katuojista tänne kaikki — ilman valintaa kaikki —
— Ne kysyvät sinusta: "Milloin se kuoli", kysyvät.
— "Kun sydän väärin löi — noin, nips — löi vaan kerran, silloin se kuoli. Siinä silmänräpäyksessä."
— "Tuliko hän autuaaksi", kysyvät ehkä.
— "Eiköhän — eiköhän hän tullut autuaaksi, hän oli hyvin hurskas ja eli Jumalan pelvossa aina."
— En sinua vihaa enkä panettele — siitä sen näet — miksi vihaisin?
Sinä elit niinkuin elit, siinä se, mitä se muihin kuuluu.
— Enkä sinua unohda, rakas, käyn sinun haudallasi. — Annas kun kuvittelen — kengänkorot ovat korkeat, kun tallaan maata — silkki kahisee ympärilläni.