"Aukaisehan."
"Odota, odota hiukan."
Aliina riisui kiireesti röijynsä, aukaisi liivin napit, viskasi päälleen keveän aamuröijyn, hankasi käsillä poskiansa, puri huuliansa ja katsahti peiliin.
Hän näki siellä kaksi säteilevää silmää, nuoret, herttaiset kasvot. Ja hän hymyili kuvalleen. Katsoi, katsoi vieläkin ja hymyili.
Mutta kun hän tarttui lukkoon aukaistakseen ovea, vetäisikin hän kätensä takaisin, napitti liivit kiinni, työnsi kädellä kasvoille valahtaneita hiuksia ja sitten aukaisi.
"Sait odottaa."
"Ei se mitään."
"En odottanut sinua. Olen jo näin."
Hermanin katse hyväili häntä.
"Sinä olet kaunis niin. Sinä olet kaunis tänä iltana."