"Aliina."
"Mitä sinä katsot, niin kylmästi katsot. Mene, mene pois."
Hän väänsi käsiänsä.
"Ja mitä sinä tänne tulit, kun et tarvitse minua — mene, mene pois."
Hän heittäytyi väsyneenä sohvalle. Herman laski kätensä hänen päänsä päälle. Jännitys laukesi ja Aliinan itku tyyntyi tasaiseksi.
Hermanin korvissa kaikuivat vielä Aliinan viimeiset sanat. Niiden tuskallisessa jännityksessä oli vivahdus väärää. Aliina liioitteli tunteitansa ja näytteli järkyttääkseen hänen tasapainoansa. Mutta häntä ei siten voitettu.
Ja mitä Aliina vaati häneltä? Eihän hänellä pitäisi mitään vaadittavaa olla. Hermanin sydän koveni.
"Sinä rakastat kohtauksia", sanoi hän, "minä en jaksa mukana olla, vaikka mielelläni tahtoisin."
Aliina vaikeni.
"Ja minkä minä taidan, ruumiinkin ympärillä täytyy pitää jäitä, jos on liian lämmin, niin, kaikki mätänee, ellei aikanansa haudata."