Hän näki sanojensa vaikutuksen.
Mistä hän ne sanat sai? Hän sanoi ne vain ajattelematta, ärsyttääkseen. Ja niissä oli tehtyä ja iljettävää hänestä itsestäänkin. Hänhän se oli, joka kohtauksia nyt rakasti. Mutta hän ei löytänyt oikeata itseänsä.
Läksisikö hän pois? Sekin tuntui liialta ja luonnottomalta.
Aliina istui siinä kyyrysissään niin pienenä ja raukkana.
Ihminenhän hän oli hänkin.
Hermanin rinnassa hajaantuivat tunnot pehmeiksi repaleiksi, jotka turvattomina häilyivät sinne tänne.
"Minä jään tänne."
"Jää."
"Jos sinulla olisi jotakin, ottaisimme pienen ryypyn, se kaikki sovittaa. Onko sinulla?"
"Konjakkia vain, siellä."