"Tietysti, tietysti."
"Pitää matkustaa, on paikka toisessa kaupungissa."
"Tietysti, tietysti."
"Mutta jos matamin sopii ottaa se."
"Sopii, neiti on huoleti, ihan niinkuin sitä ei olisi ollutkaan."
"Minä ostan kyllä vaatteet ja leningit ja kaikki kauniit ja matami on hyvä ja katsoo vain sen perään, ja kun ulkoilmaan viedään, pitää se myssy stärkätä näin tästä edestä ja piipata — onko matami nähnyt herraslapset?"
"Jaa — herraslapset — niitä ne on minulla olleetkin, kaikki hyviä ja kauniita lapsia, oikeiden ihmisten jälkeläisiä. Paljon niitä täällä laitakaupungilla säilytetään, monessa niistä vain eletään, niistä syödään, niistä juodaan ja niistä kaikki vippelkonstit koetaan. — Tietäähän neiti, mitä sakea elämä sisällään pitää."
"Jaa."
"Vaan niinkuin minun mieheni sanoi, että jos sitä peliä pelaat, niin muuta elinkeinoa ei meillä laajemmin harjoiteta. Paitsi että minä nyt joskus jonkin ruumiin pesen, mutta lapset pidetään siistinä siltä, ettei niinkuin monessa paikassa — luvalla sanoen — matoja —"
"Osch —"