"Jaa, minä poikkean — niin, kuinkas me nyt asian ajatteleisimme — neiti on nuori ja kaunis ihminen, ihan kuin posliinista nukki. Eihän neidin tarvitse puutetta kärsiä?"
"Ei."
"Niin ei. Jaksaako neiti sitten maksaa kerralla 300?"
"Ja ei muuta?"
"Ei muuta. Nyt. Tahi niin, että neiti kirjoittaa sitten osoitteensa ja nimensä ja minä kirjoitan sitten tarkemmin. Sillä jos lapsi kuolee — niitä ei tiedä pieniä, niin on kirstuvaatteet laitettavat ja kellot ja papit kustannettavat — niin, näkeekö frööken, niihinkin menee pitkälle kolmattakymmentä. Se on minulta aina mennyt. Minä kun puhtaasti ihmisten tapaan kaikki laitan, kaikki, kaikki, ja lapsen hyvästi hoidan, aina ajatuksen kanssa — lapsen parhaan kyllä ymmärrän."
"Minä kaikki maksan. Että vain lapselle — ei mitään — että kaikki on hyvin — kyllä minä maksan ennen — se on niin pieni ja sievä, matami ei usko, se nauraa —"
"Ai, neiti kulta, sen matami kyllä uskoo."
JOSEFIINA
JOSEFIINA, pelastusarmeijan kapteeni.
AMANDA, palvelijatar.
AMANDA: Huh — huh, kun siellä on kuuma.