JOSEFIINA: Vai niitä maita. Eipä sitten tietenkään. Jos vielä perintöjä odottanet. Mutta kuulehan, on se Jumala antanut minulle paremmat kohdat — niin, sinulle sen sanon, on se antanut paremmansorttiset rakastajatkin.
AMANDA: Elähän.
JOSEFIINA: Juu — konttoristi oli se ensimmäinen, Isaksonin kaupasta, siitä teidän kirkkonne viereltä.
AMANDA: Kyllä tiedän.
JOSEFIINA: Ja sitten, uskopa tahi elä, koulunopettaja oli oikein se toinen, sillä oli virat ja pelit.
AMANDA: Ja vaimot?
JOSEFIINA: E-hei. Onko sitä pakko muiden — onpa miehiä, Luojan kiitos, maailma täynnä.
AMANDA: Vai niin sitä sinä.
JOSEFIINA: Niin, on sitä mulla ollut jo romantiikkaa — mitä?
AMANDA: Onpa ollut — ihanko sinä sitten — no, pulska tuota oletkin.