"Siihenhän se jäi, se siihen neljällä markalla kuun sitten ja talon kengät ja pitovaate — vaan se suuhunsa sen kaikki, ei niin että penni kiertyisi taskuun, se sitä voita ja sitä kahvia minulta ostaa kiehittää — ja kun on omissaan, ostakoon, mitäpä minä hänestä."
"No jo on."
"No jo on, sitä minäkin. Muuten tuo on ihminen, enemmän kuin kunnon ihminen ja riski, se siinä pojan tehdä kapristi sivussa viime viikolla."
"Vai jo pojan."
"Jo."
"Se on Pekan poika?"
"He-he, kenenkäs se muiden, sitähän se on minun perua."
"Joko siitä papille sanoit?"
"Sanoinhan tuota."
"Eikö pappi nuhdellut?"