"Säilytätkö? Ja kun minä tulen, näytä sitä minulle, siitä näen, että olet muistellut minua. Tahdotko?"
"Tahdon."
Hän painoi päänsä alas.
Mutta ilo virtasi läpi hänen ruumiinsa. Hän oli onnellinen. Hän olisi tahtonut nauraa.
Ja sitten joi Ernst kahvia.
"Älä puraise sitä mantelia, Ernst", huudahti hän.
"Miksi, tahdotko sinä sen?"
"En, tahi tahdon. Se on niin kaunis, Ernst."
"Minä pistän sen suuhusi."
"Ei, anna se minulle."