III KIRJE
Rakas Seni!
Hyvä, että kaikki on onnellisesti ohi. Minun täytyy nyt tavata sinua, maksoipa vaikka henkeni.
Rahoista tuli täällä aika sota. Mieheni raivosi kuin hullu.
Mutta en sanonut, minne minä ne panin, ja sinä käsität, minkälainen
raaka mies voi olla.
Nyt on kärsitty kärsittävä. Olen taas ylhäällä. Mutta minä vannoin
itsekseni, että sovitukseksi täytyy minun saada tavata sinua.
Kun tulee tilaisuus, pistäydyn junaan ja karkaan. Sähkötän
matkalta, että nyt tulen.
Minun täytyy päästä. Olen käynyt kuin sairaaksi. Usein puristan nyrkkiäni ja tuntuu kuin sydän lakkaisi lyömästä. Öisin vääntelehdin vuoteellani ja puristelen rintojani tuskissani ja lepään sitten liikkumattomana ja katselen pimeään. Mitkään ajatukset eivät silloin mieltäni hyvitä. On jotakin väärää elämässä, jota en käsitä.
Kuulin mieheni sanovan tässä joku päivä sitten eräälle vieraalleen:
"Muutamat naiset ovat kyllästymättömiä, lienee veressä vika."