Ehkä hän ajatteli minua. Hän luulee minua erääseen konttoripalvelijaan. Eihän siinä mitään ole, mutta luulkoon.
Hiivin pois kuuntelemasta ja ajattelin vielä niitä sanoja.
En luule, että olen kyllästymätön, mutta täytyyhän olla joku, jota rakastaa, muuten ei aika kulu tässä toivottomassa elämässä. Ymmärrän kyllä niitä, jotka ovat siveellisiä, mutta niillä on kai aina kiirettä työtä tahi ovat sitten hyvin rauhallisia ja tyytyväisiä ihmisiä.
Myöhemmin. Kuule, rakas ystävä. Sattumalta sain rahoja käsiini. Matkustan ylihuomenna. Silloin sopii. Mies matkustaa asioilleen. Se sattui ihanasti. Siis torstaita vasten olen luonasi.
Minkälainen lienee asuntosi, minkälainen sänkysi, minkälaista kaikki?
Tule siis iltajunalle vastaan. Torstaina.
Älä muita yöksi luoksesi ota. Ethän, rakas? Kaipaan luoksesi, vierellesi. Sinun kätesikin on niin vahva. Muistan kuinka siinä suonet kulkevat.
Jos sinulla ei ole kotona mitään väkevämpää, niin käy ostamassa,
niin juhlimme. Rahoja minulla on ja saat mitä ylitse jää, jos
tahdot.
Minulla on uusi, ihana alushame. Saat sitten nähdä. Se on keltainen, silkkinen. Se on kuin vangituista auringonsäteistä, jotka kaipaavat pois maasta.
Kun on vain yksi elämä, olisi meidän pitänyt saada olla enemmän yhdessä.