AAPPO: Kiitos kaikille ja kiitos kaikesta! Kiitos siitä, että elän ja hengitän, kiitos siitä, että synnyin ja kasvoin ja kuolen kerta. Kiitos sinulle, äiti.
VILLE: Minulle siitä suurempi kiitos lankeaa. Serukka itki, kun sinä jo papan ja mamman vihkiäisiin olit tulla, mutta minä sanoin, että elä häpeä, kun et tiedä vielä, mitä olet tehnyt.
AAPPO: Miten pyyhkisin pois muistot sinun tuskistasi?
SERUKKA: Onpa, on itketty.
VILLE: Enkö sinulle silloinkin sanonut, Serukka, elä itke, iloitse pois vain?
JAHVETTI (tupruttaa sikaria): Se on oikein: iloita, iloita vain pitää, puhtain sydämin iloita, ilo puhdistaa sinun sydämesi.
ISAKSSON (lasi kädessä): Sillä ei mikään ole parempi kuin iloita ja hyvää tehdä aikanansa. Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, eivätkä tiedä, mitä he ovat ja mitä heidän jälkeensä tuleva on, eivätkä tunne itseänsä, eikä heitä tunneta omiltansa, vaan maa tuntee heidät tomuksensa, ja riemuitsee heidän iloissansa.
AAPPO: Ja he hänen unestansa, joka on tämä elämä, täynnä ihmettä ja sen suuren kunnian kauneutta.
JAHVETTI: Eläpäs suutu, vaikkapa se ei niin suuren kunnian kauneuttakaan — hee. Mitäpä tämä, tämä elämä, mitäpä se — onpahan näin vähäinen, lystikäs savu-uhri vain.